Elämää Kiinassa

Rokotusohjelma aloitettu. Päivät töissä ovat menneet mukavalla vauhdilla vanhoja rokotuksia selvitellessä. Kukaan ei oikein tunnu tietävän olenko saanut tuberkuloosin vauvana eikä mistään löydy merkintää siitä:( Etsintä jatkuu... Meille on jo kahdet satsit annettu ja Viivi sai tänään toisen kerran pari piikkiä. Viivi reppana. Ei ole tainnut paljon tarra lohduttaa.

Lentoliput on nyt varattu maaliskuun 25. päivälle. Asuntoasia on annettu eteenpäin hoitoon paikalliselle välittäjälle, joka lupasi hoitaa homman kotiin uuden vuoden kemujen jälkeen. Toivottavasti juhlat on juhlittu tämän kuun puolella, ettei tarvitsisi välttämättä majoittua hotelliin. No, ei kai sekään mikään huono vaihtoehto ole:)

Matkakuume iskee jo. Kauheasti selvitettäviä asioita ollut. Terveystalolla ollaan juostu harva se päivä rokotuksissa, terveystarkastuksissa ja vaikka missä. Ensimmäisenä rokotepäivänä sain vielä töissä sikainfluenssarokotteen ja liekö se yhteisvaikutus ollut liikaa minulle koska makasin pari seuraavaa päivää sängyn pohjalla raatona.

Viisumikuvissa käytiin viikolla ja saatiin Viivistäkin lopulta kuvat pienen houkuttelun jälkeen. Viivi olisi halunnut mennä istumaan toiselle tuolille, äidin syliin, isin syliin ja sen sellaista... Onneksi lopulta saatiin tyttö tuoliin ja katsomaan hetkeksi oikeaan suuntaan ja kuvat saatiin otettua. Nyt vain viisumihakemus vetämään.

Monen monituisen mutkan ja odottelun kautta reissu on varmistunut virallisesti. Välillä meinasi ja nousta hiki pintaan kun keskustelut ja neuvottelut jatkuivat eikä mitään tietoa matkasta kuulunut. Tänään sitten varmistui lopulta virallisesti että lähtö tulee:) Tosin aikatauluja muokattiin niin, että lähtö on vasta maalis-huhtikuun vaihteessa. Mikä on ihan hyvä, että ehtii tehdä vähän valmisteluja.

Olo on vielä vähän epätodellinen enkä tiedä miten kauan menee ennen kuin osaa orientoitua uusiin suunnitelmiin. Nyt pitäisi järjestellä rokotukset, Viivin hoitopaikka, työt täällä ja monta muuta asiaa. Tällä hetkellä, kun ulkona on jälleen kerran lähes -30 astetta pakkasta, tuntuu Kiinan lämpö kovin houkuttelevalta... Jos töissä ei ole tähän mennessä ollut kovin paljon motivaatiota niin nyt on mielenkiinto laskenut ihan nollaan:)

Nyt meille on sitten ilmoitettu että lähtö Kiinaan on jopa melkoisen todennäköistä. Olisivat halunneet meidät sinne melkein vuodeksi, mutta Marjon häät syksyllä ja kaikki muut asiat täällä... Ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Puoli vuotta voi olla melko ihanteellinen aika olla reissussa. Siinä ajassa ehtii tutustua maahan pintaa syvemmältä, mutta tietää kuitenkin pääsevänsä kotiin kohtuullisen ajan päästä:)

Nyt pitää vain alkaa kuumeisesti miettimään käytännön asioita kuten asumista täällä ja siellä. Onkohan taifuunikausi rannikolla paha?!